Baby Shower-kynnet

Vietin lauantaina elämäni ensimmäiset Baby showerit (suomeksi ehkä vauvakutsut?). Paikalla minua ja vauvaani/raskauttani juhlistamassa olivat tärkeimmät kaverini ja sukulaiset. Kyllä oli olo jälkeenpäin niin kiitollinen ja sanoinkuvaamattoman onnellinen... Mutta kerron postauksen lopussa lisää itse juhlista, nyt siirrytään juhlakalun kynsiin!

Tottakai teemana juhlissa oli sininen/poikamaiset koristeet, kun kerran poikavauvaa meille on luvattu. Yleensä en keksi kivoja koristeluita kynsille jos on luvassa jotkut spesiaalijuhlat, mutta tällä kertaa minulla oli idea valmiina jo pari viikkoa ennen juhlia!
Liukuvärjäykseen on käytetty erilaisia sinisiä lakkoja ja kuorrutteeksi glitteriä. Söpöt, siniset kalasiirtokuvat sopivat teemaan hyvin! Nämä kynnet ovat niin söpöt, etten malta näitä poistaa ihan vielä :3

No sitten vähän asiaa itse juhlista! Yleensähän vauvakutsut ovat yllätysjuhlat odottavalle äidille, mutta minulla oli tiedossa päivämäärä jotta olisin paikalla juhlissani. Juhlat vietettiin vanhempieni luona pääkaupunkiseudulla käytännön syistä (kaikki tärkeimmät kamelit asuvat sielläpäin). Minä sitten matkustin jo hyvissä ajoin pääkaupunkiseudulle täältä syrjäseudulta ja vietinkin mukavia päiviä vanhempieni luona.
Paikalla meitä oli 15 naista. Syötiin hyvin - toooooooodella hyvin- ja juteltiin aika paljon (yllättäen) vauvoista. On se jännä, että vaikka suurin osa kavereistani eivät lähiaikoina/ollenkaan meinaa hankkia lapsia, niin olivat he niin onnellisia puolestani ja kiinnostuneina kuuntelivat ja juttelivat vauvoista. Se merkitsee kyllä minulle niin paljon, koska itse olen enemmän kuin innoissani tästä vauvastani. Juhlien myötä huomasin, miten laaja tukiverkosto minulla on! Olen ihan varma, että jokainen paikallaolija auttaa ja tukee minua tarvittaessa :)
Syömisten jälkeen oli lahjojenjakotilaisuus. Eniten saimme vaippoja (todella hyödyllisiä!) ja muuta pientä tärkeetä, niinkuin esimerkiksi tuttipulloja, tutteja ja apteekkituotteita, joita lapsi tarvitsee.

Juhlien järjestäjät, kaverini Linda, Linda ja Henrika, olivat kasanneet tuollaisen vaippatornin - joka myöhemmin nimettiin Pisan torniksi kun se oli "vähän" kallellaan ja loppujen lopuksi romahti haha. Koiraani tämä kalteva torni ei oikein vakuuttanut :D

Vähän vertailukuvaa raskausmaha rv 34 vs ilmapallo. Tuo ilmapallohan näyttää ihan minimaaliselta verrattuna mahaani! Olen muuten aika pienikokoinen, lyhyt ja kapea (tai en enää mikään kapea ole, mutta olen ollut...) joten maha korostuu entisestään. Näyttää kyllä siltä, että olisin piilottanut paidan alle jalkapallon.
Vauvakutsuilla on myös tapana pitää muutama "leikki". Järjestäjät olivat keksineet tarinan, josta puuttui adjektiivit. Sitten vieraat sanoivat yksitellen adjektiiveja ja lopputulos oli todella hauska ja hullunkurinen :'D Kaikki nauroivat niin, että kyyneleet valuivat!

Kiva kun tuossa ensimmäisessä tarinassa itse sanoin adjektiivin "hankala", joten toivotin itselleni "sujukoon synnytys hankalasti" - kuulostaapas lupaavalta!

Vieraat saivat myös kirjoittaa lapuille arvauksensa milloin vauva syntyy, paljonko hän painaa ja kuinka pitkä hän on. Kukaan ei arvannut yli 4 kilon vauvaa - helpotus! Lapsen isä on kuitenkin pitkä, joten jos poika perii isänsä geenit, on luvassa piiiiiiiiiitkä vauva. Me molemmat olemme kuitenkin laihoja, joten toivotaan että sekin ominaisuus periytyy haha.
Viimeinen leikki oli se, kun vieraat saivat arvata vatsani ympärysmitan. Kuten jo aikasemmin kirjoitin tässä postauksessa, mahani korostuu entisestään kun olen niin lyhyt ja pieni. Luulen että se on syy siihen, että vieraat arvasivat vatsanympärysmitakseni lähemmäs puoltoista metriä! Fakta on kuitenkin se, että vatsanympärysmittani on ainoastaan metri ;)

On ihan tutkittu juttu, että raskaana ollessa naisilla tapahtuu muutoksia aivoissa ja tätä kutsutaan termillä "pregnancy brain". Tämä vaikuttaa siihen, että ei muista asioita ja on hajamielinen. Allekirjoitan nämä oireet ehdottomasti, senpä takia en ole varma muistinko kirjoittaa kaikkea juhlistani! Pääpointti tässä on kuitenkin se, että olen niin kiitollinen kaikista jotka olivat paikalla (ja myös ne parit toverit jotka eivät päässeet paikalle sairastumisen takia) ja oli ihana saada onnentoivotuksia ja tsemppihaleja. On myös hauskaa nähdä kaverien ilmeet, kun he katsovat mahaani ja kysyvät "saako sitä silittää" ja sitten kun annan luvan niin he ovat ihan haltioissaan kun maha on niin pyöreä ja kova hahaa. Oi että, olen jossain onnellisuuskuplassa tällä hetkellä, taidanpa juhlistaa tätä syömällä hieman kakkua!