Kun kaksi (kynsi)hörhöä tapaa

No eihän sellasest seuraa hyvää! No ei vaan, tulipahan vietettyä erittäin hauska ilta Armaanini Miljan kanssa. Ajattelin jakaa teidän muidenkin kanssa tämän erikoisen tapahtuman, nimittäin tästä illasta ei hassuttelua tai naurua puuttunut.

Ensiksi kävimme noutamassa Livboxini ja kävimme hakemassa juotavaa janoomme. Pääsimme kuin pääsimmekin luokseni ja heti piti päästä leikkimään kynsilakoilla.



 Ruokapöytäni muuttui aika äkkiä työpisteeksi... Ensiksi lakkasin Miljan kynnet, mutta niistä tulee huomenna ihan ikioma postaus.
Milja oli selvästi sitä mieltä, että "oudot epämuodostuneet varpaankynteni" (kyllä, suora lainaus) tarvitsevat hellyyttä. Milja rohkeana tyttönä (ehkä alkoholinvaikutuksen alaisena) päätti antaa niille rakkauta, eli hän lakkasi ne sitten. Minulla oli naurussa pitelemistä, kutitti hirveesti!

 

Varpaankynsille pääsi OPI I eat mainely lobster, johon Milja rakastui. Kuulemma se pitää myydä hänelle, jos lakan joskus myyn. Pff, turha toivo honey! En ole koskaan laittanut varpaankynsilleni glitteriä, mutta Milja sai minut ylipuhuttua ja suti päälle China Glazen Fairy Dustia ja aksenttikynsiin (varpaankynsissäkin aksenttikynnet? Voi luoja.) saman merkin Technoa. Nyt kyllä kelpaa kävellä sandaaleissa!

Sitten oli minun aikani menettää neitsyyteni - nimittäin tekstuurilakoille. Ja samalla menetin myös sydämeni niille :( Swatcheja kun olen netistä katellut, en ole yhtään lämmennyt niille. Mutta kappas kun sain lilan hiekkalakan omille kynsilleni, olin ihan myyty.



Milja otti mukaansa erivärisiä hiekkalakkoja, ja niistä valitsin kyseiset kaksi. Hyvä olisi vielä, jos muistaisin niiden nimet... Lila taisi olla Can't let go? No kuitenkin, niillä Milja sitten lakkaili ja lopputuloksesta tykkään tosi paljon!

Menimme ulos pihalle ottaa kuvia kynsistämme, oli siinä ohiajavilla ihmettelemistä.



Milja teki minulle aksenttikynsiin valumat, tosi hienot! Ja hieno suoritus Miljalta näin ensimmäisiksi valumakynsiksi uuh.



Hiekkalakat kuivuvat superhitaasti, joten ehdin siinä ajassa vähän tyrkätä niitä mihin sattuu ja lopputulos ei ole enää niin täydellinen :P

Lopuks piti ottaa yhteiskuva, huomatkaa Miljan erittäin normaali poseeraus (huoh.).



Kello lähenteli kymmentä ja Armaani lähti viimeisellä bussilla kotiaan kohti täältä tuppukylästä. Oli aivan mahtava ilta ja tällaisia pitäisi viettää useamminkin!